Katsaus vuoteen 2011

Tässä joitakin tietoja Pietarin Lastensuojelun Säätiön vuoden 2011 monitahoisesta toiminnasta. Vuoden aikana erilaista apua sai yhteensä 631 lasta ja nuorta ja 132 perhettä. Kiitos kaikille työmme tukijoille, monet ovat saaneet uutta toivoa elämäänsä.

Vuoden alussa lapsia oli 11. Vuoden aikana turvakotiin tuli 4 uutta ja lähti 3 lasta, joista kaikki palasivat perheidensä luo, kun suhteet vanhempiin oli saatu korjatuiksi. Erilaista apua annettiin 12 perheelle, joiden lapsia oli turvakodissa.

Vuoden alussa päiväkeskuksessa kävi 39 henkeä, itsenäisen elämän alkuun pääsi 4 nuorta, perhesyistä lakkasi käymästä 7 ja uusia lapsia tuli 10. Lisäksi autettiin 53 kriisiperhettä, joissa 122 lasta.

Keskuksen järjestämiin tilaisuuksiin osallistui yli 200 lasta ja nuorta. Myös perheet osallistuivat tilaisuuksiin sekä savipajan ja näytelmäkerhon toimintaan.

Asuntolassa asui 25 poikaa. Vuoden aikana melkein kaikki asukkaat vaihtuivat. Osa pojista otettiin asumaan vain lyhyeksi aikaa. Eri laitokset ja lastenkodit lähettivät 18 vuotta täyttäneitä poikia, joille ei ollut muuta paikkaa. Ilmaantui myös uusi asuntolaa tarvitsevien nuorten kategoria: muualta maasta Pietariin opiskelemaan tulevat orvot.

Suurimmalla osalla pojista on vanhemmat ja sosiaalikasvattajat tekivät paljon työtä, jotta suhteet vanhempiin saataisiin korjatuiksi. Työn tuloksena 5 pojista palasi kotiin.

Asuntolaa kohtasi suuri suru, kun yksi pojista, juuri 19 vuotta täyttänyt Vadim, hukkui kesällä. Poliisitutkinta selvitti, että kyseessä oli onnettomuus. Työntekijät ja pojat keräsivät rahaa hauta-jaisiin ja auttoivat niiden järjestämisessä.

Uusien asukkaiden papereiden kanssa jouduttiin tekemään paljon työtä. Yksi pojista oli menettänyt huoneensa tultuaan petetyksi asuntovaihdossa. Oikeudenkäyntiä varten jouduttiin keräämään 24 todistusta eri laitoksista.

Keskuksessa annettiin tukea 59 kriisissä olevalle perheelle, joissa oli 133 alaikäistä lasta. Työntekijät selvittivät perheiden tarpeita, jotta välttämätön apu voitaisiin antaa. Kaikki perheet saivat ruoka- ja vaateapua. 9 henkeä autettiin työpaikan löytämisessä, ja lähes kaikkia autettiin erilaisten avustusten hakemisessa liittyen mm. elatusapuun, eläkkeisiin, asunto-oloihin ja lasten kesälomiin. Useassa perheessä jouduttiin selvittämään vuokrarästien hoitamista.

Vuonna 2011 säätiössä oli 30 työntekijää. Säätiö teki yhteistyötä muiden organisaatioiden kanssa tutustumalla niiden toimintaan ja vaihtamalla kokemuksia työstä. Säätiön toimintaan kävi tutustumassa suomalaisryhmien lisäksi mm. vieraita Ukrainasta. Suomesta veimme vaatteita, kenkiä, leluja ja astioita n. 2500 kiloa jaettavaksi kaikille tarvitsijoille.

Vuoden aikana kaikkiaan 328 yksittäistä ihmistä tai organisaatiota otti yhteyttä pyytääkseen apua tai neuvoja erilaisissa lapsiin liittyvissä kysymyksissä. Yhteyttä ottivat myös huolestuneet ihmiset, jotka halusivat jotenkin auttaa sekä moni entinen katulapsi, jota säätiö on joskus auttanut.

Viime vuonna säätiön sosiaalityö valvoi katulasten ja -nuorten tilannetta 19 eri paikassa. Erilaista apua sai 106 henkeä, joista alaikäisiä oli 57.

Lapsille ja nuorille etsittiin sijoituspaikkoja; autettiin pääsemään turvakotiin, sairaalaan tai hoito-laitokseen, löytämään työ- tai opiskelupaikka, laadittiin hakemuksia ja hankittiin henkilöpapereita, jotka lähes aina puuttuvat kadulla asuvilta.

Suurin osa kaduilla elävistä nuorista on 16-23 -vuotiaita. Heistä melkein kaikki ovat pahasti riippuvaisia huumeista tai päihteistä. Melkein kaikki näistä nuorista ovat HIV-positiivisia ja sairastavat B- ja C-hepatiittia. Heidän elämäntapansa on vakiintunut nykyisen kaltaiseksi vuosia kestäneen katuelämän aikana.

Nuoret ovat pääasiassa yhteiskunnan muutosten uhreja ja jääneet syystä tai toisesta elämään kadulle. He pyytävät apua henkilöpapereiden hankkimisessa tai lääkäriin pääsemisessä, mutta vain harvoin suostuvat kuntoutukseen. He asuvat edelleen ullakoilla, kellareissa tai hylätyissä taloissa, jossa sairaudet, joiden hoito on laiminlyöty, pahenevat niin, että avun antaminen on melkein mahdotonta.

Köyhien kriisiperheiden määrä Pietarissa koko ajan kasvaa, mikä näkyy myös meidän työssämme. Loppuvuodesta kävimme perheessä, jossa on isä, 35-vuotias Dimitri ja poika, 12-vuotias Vanja.

Dimitrin vaimo alkoi Vanjan syntymän jälkeen käyttää alkoholia jättäen usein pienen pojan yksin kotiin. Vasta häiden jälkeen Dimitrille selvisi, että vaimo oli istunut vankilassa taposta. Kerran, kun äiti oli viinareissulla, koti paloi poroksi ja vain ihmeen kaupalla onnistuttiin pelastamaan 4-vuotias Vanja. Dimitri jäi ilman kotia ja yksin poikansa kanssa, sillä tulipalon jälkeen äiti jätti perheen ja joutui pian uudestaan vankilaan.

Kotitalon palettua Dimitrille myönnettiin huone asuntolasta Pietarissa. Fyysisesti raskas työ oli murtanut miehen terveyden. Raskaiden taakkojen kantamisesta hänellä on kovaa särkyä selässä, jalat ovat paleltuneet ja kädet menevät pakkasella tunnottomiksi.

Viime toukokuussa perhe joutui kokemaan vielä yhden onnettomuuden: Vanja jäi auton alle suoja-tiellä. Lääkärit taistelivat pitkään pelastaakseen 12-vuotiaan pojan hengen. Dimitri oli Vanjan luona sairaalassa koko ajan. Äskettäin vankilasta vapautunut äiti sen sijaan ei käynyt kertaakaan poikaan-sa katsomassa.

Sairaalasta päästyään Vanja opetteli uudestaan kävelemään. Onnettomuuden jälkeen perhe ei ole päässyt takaisin jaloilleen Kaikki isän säästöt ovat menneet pojan hoitoon, ja huonon terveytensä takia isä ei ole löytänyt vielä työtä ja elää satunnaisilla ansioilla. Perheellä ei ole rahaa ruokaan ja lääkkeisiin ja asunnosta on vuokravelkaa. Vanja on 7. luokalla koulussa. Hän oli ennen onnettomuutta innokas jalkapalloilija ja voitti monia palkintoja. Nyt saa pallo vielä odottaa potkijaansa, kunnes Vanja kuntoutuu.