Surusilmäinen Nikita

Päiväkeskuksen johtaja Nina Poljakova kertoo kahdeksanvuotiaasta Nikita-pojasta:

”Nikita tuli päiväkeskukseemme yhdessä Pikulskin perheen kanssa. Perheet tuntevat hyvin toisensa. Poika elää kahdestaan äidin kanssa meidän pihapiirissämme. Perhe muutti Pietariin kaksi vuotta sitten. Äiti tuli Tšuvassiasta, hankki itselleen työpaikan ja vuokrasi huoneen asunnoksi. Koska äiti tekee paljon työtä, poika on suurimman osan ajasta yksin kotona. Hän ei jää koulupäivän jälkeen iltapäiväkerhoon, koska on liian vilkas ja rauhaton. Puoli vuotta hän kävi siellä, kunnes opettajat pyysivät äitiä viemään pojan pois, koska hän häiritsee muita lapsia. Viime kesänä sanatoriossa Nikita sai palkinnon itkemisen määrästä ja suurimmista kyynelistä. Samaan aikaan hän on itse ilkeä ja tappelupukari ja hallitsee kirosanojen koko kirjon. 

Meidänkin luoksemme Nikita tuli kyyneleet silmissä ja sadatellen. Ei ole vieläkään sellaista päivää, ettei Nikita itkisi, kiroilisi ja loukkaantuisi. Poika on hermostunut, suuttuu tai loukkaantuu pienimmästäkin sanasta tai huomautuksesta ja joutuu jatkuvasti riitaan muiden lasten kanssa. Äidiltä olemme saaneet tietää, että pojan varhaislapsuus oli rauhaton. Isä joi, äiti huusi ja järjesti kohtauksia ja joi itsekin liikaa. Poika jätettiin usein yksin tai mummon hoiviin. Äidin muutto Pietariin oli yritys päästä eroon entisestä elämästä ja varjella lasta. Poika oli kuitenkin nähnyt ja maistanut tarpeeksi ”aikuista” elämää, eikä äiti Pietarissakaan juuri huolehdi lapsesta, joka pikemminkin häiritsee häntä. Helpompaa on työntää lapsi jonnekin ja itse tehdä työtä ja vapaa-ajalla seurustella ystävien kanssa ja ”järjestää omaa elämäänsä”. Yleensä naiset tarkoittavat tällä järjestämisellä aviomiehen tai avomiehen löytämistä. Lapset ovat tässä tilanteessa usein taakka ja häiriötekijä. Lapset eivät kuulu tähän ”elämän järjestämiseen”. Näin meille päätyy näitä Nikitoita…

Nikita selvisi jotenkuten ensimmäisestä luokasta ja pääsi toiselle. Lukea hän kyllä osaa, mutta kotitehtäviin menee paljon aikaa, koska hän ei jaksa keskittyä. Kahdeksanvuotiaaksi poika on hyvin pienikokoinen ja lapsellinen. Häntä kiinnostavat vielä hiekkalaatikkoleikit ja pikkulasten lelut. Kesäksi Nikita matkusti Tsheboksariin mummon luo. Onneksi on mummo, joka kaipaa lastenlastaan ja tarvitsee häntä."