Sergei ja vaikeat kotiolot

Sergei tuli päiväkeskukseemme viitisen vuotta sitten, jolloin hän oli sulkeutunut, särmikäs ja pelokas poika. Sergei käy tarkkailukoulua ja on 17-vuotiaana vasta seitsemännen luokan tasolla. Pojalla on näkyviä fyysisiä ja psyykkisiä poikkeamia: motoriikka on heikosti kehittynyt, liikkeiden koordinaatio on huono ja lukutaito heikko.

Poika asuu olosuhteissa, jotka olisivat kauhistuttavat kenelle tahansa täysin terveellekin ihmiselle ja sitä enemmän Sergeille, joka on herkkä ja sisäisesti rikkinäinen. Yhteisasunnon yhdessä väliseinällä jaetussa huoneessa asuu yhdeksän henkeä, joista kolme vanhinta poikaa ovat narkomaaneja, ja kaikki tapahtuu nuorempien veljien silmien edessä. Narkomaaniveljet nyhtävät äidiltä rahaa, kodissa vallitsee hirvittävä köyhyys, ahtaus ja usein puute ihan peruselintarvikkeistakin. Sergei reagoi ympäröivään pahuuteen odottamattomilla vihanpuuskilla, jotka voivat kohdistua keneen tahansa.

Sinä aikana, jonka Sergei on ollut meillä, hänelle on tapahtunut paljon hyviä asioita. Ensinnäkin hän on lakannut pelkäämästä ihmisiä, toiseksi hänessä on virinnyt innostus luomiseen: näyttelemiseen, laulamiseen ja savitöihin. Kolmanneksi Sergei on kasvanut hengellisesti ja hän käy kirkossa yhdessä muiden lasten kanssa. Hän on tärkeä ja pidetty päiväkeskuksen yhteisön jäsen, iloitsee aina kehuista ja aikuisten suomasta huomiosta. Päiväkeskus on tällä hetkellä ainoa turvapaikka, jossa hän on toivottu, rakastettu ja tarpeellinen ihminen ja jossa hän voi ilmaista ja toteuttaa itseään. Sergein ei ole helppoa sopeutua yhteiskuntaan, mutta toistaiseksi hänellä on apuna meidän ohjauksemme ja tukemme.”