Ritan karu tarina

Rita asuu kellarissa. Hän asuu siellä siksi, että jo pitkään asumiskäytössä olleelta ullakolta aikuiset asunnottomat heittivät hänet ulos. Ensimmäisen kerran törmäsimme Ritaan metron kassalla, jossa hän oli kerjäämässä. Teimme tuttavuutta, ja Rita kertoi meille lyhyen mutta raskaan elämäntarinansa. Ritan ollessa aivan pieni isä tappoi tytön äidin. Isän  vankilassa olon ajan Rita asui mummonsa luona, mutta sielläkään hän ei saanut elää rauhallista elämää. Lapsuudestaan Rita muistaa vain pimeän ja likaisen huoneen, likaiset astiat, humalaisen ja kiukkuisen mummon ja hänen samanlaiset ystävänsä, joita pienokainen vain häiritsi.

Isä palasi aikanaan vankilasta ja toi mukanaan uuden äitipuolen, joka ei sietänyt lainkaan Ritaa.  Tytön mitta tuli täyteen, kun isän luona alituisesti vierailevat entiset vangit alkoivat yöpyä  hänen huoneessaan.  Näin alkoi pienen tytön elämä kadulla. Rita huomasi, että ei ollut kovinkaan pelottavaa nukkua ullakoilla ja kellareissa muiden samanlaisten lasten kanssa. Koko päivän saattoi kuljeskella kaupungilla kerjäämässä rahaa ja tupakkaa ja palata illalla kellariin. Kun oli haistellut tarpeeksi liuotinaineita tai pistänyt suoneensa ”ilolääkettä”, saattoi vaipua uneksimaan hyvästä äidistä ja oikeasta perheestä. Kun päivän aikana kerjätty raha ei enää riittänyt ”lääkkeeseen”, vanhemmat tytöt neuvoivat konstin, jolla sai nopeasti rahaa. Niin Ritasta tuli prostituoitu.

Helposti ajattelisi, ettei tällaisia kokenut 16-vuotias tyttö enää pystyisi luottamaan ihmisiin ja olemaan itse hyvä ja rehellinen. Kuitenkin huomasimme Ritan kanssa keskustellessamme, että hän on syvällä sydämessään edelleen lapsi, joka voi ihan selvin päinkin uneksia lämpimästä kodista.

Koetimme pitkään saada Ritan paperit kuntoon. Se oli vaikeaa niin kuin aina katulasten kohdalla. He eivät muista, montako kertaa ja mihin vanhempien kanssa muutettiin, kun vielä asuttiin yhdessä. Kun paperit oli vihdoin saatu, meistä tuli Ritan kanssa melkein ystäviä. Kerran hän yllättäen kysyi, voisimmeko auttaa häntä löytämään jonkun turvakodin. Pahaksi onneksi kävi ilmi, että tytöllä oli C-hepatiitti ja HIV. Turvakoteihin ei oteta sellaisia tapauksia. Kaupungissa ei ole ainoatakaan turvakotia tai kriisikeskusta, jossa HIV-tartunnan saaneet nuoret saisivat asua. Kuitenkin monet heistä ovat vaikean tien kuljettuaan heränneet haluamaan paikkaa, jossa heille annettaisiin toivo paremmasta elämästä.

Vähän aikaa sitten Rita kertoi olevansa mahdollisesti raskaana. Koetamme selittää hänelle, mitä se merkitsee, ja auttaa häntä eteenpäin. Vielä emme ole saaneet häntä käymään lääkärissä. Toivomme parasta ja rukoilemme, että Jumala auttaisi tätä tyttöä löytämään oikealle tielle.”