Punatukkainen Vitalik
Vitalik tuli turvakotiimme viime vuoden maaliskuussa. Hänen kullanpunainen hiuspehkonsa muistutti aurinkoa, mutta luonteeltaan poika oli jörö ja itsepäinen eikä hän juuri koskaan hymyillyt. Hänen tukkansa muodostui suurimmaksi ongelmaksi: aina, kun turvakodin pojat halusivat ärsyttää Vitalikia, he kutsuivat häntä punapääksi. Tästä Vitalik pillastui ja turvautui nyrkkeihinsä ja kaikkeen muuhun, mitä sattui olemaan käden ulottuvilla. Kasvattajat lohduttivat Vitalikia, kehuivat hänen tukkansa väriä ja kertoivat olevansa hänelle tukasta kateellisia. Vasta puolen vuoden kuluttua poika uskoi aikuisten olevan tosissaan.
Pian turvakotiin tultuaan Vitalik joutui sairaalaan, kun epäiltiin, että hänellä on umpisuolentulehdus. Jälkikäteen poika kertoi uskoneensa, että kaikki unohtivat hänet sillä aikaa. Sairaalasta hän pääsi pois syntymäpäivänään. Kun hän palasi turvakotiin, saimme todistaa ihmettä: Vitalikilla ei ollut vain aurinkoinen tukka, vaan myös aurinkoinen hymy! Poika oli ällikällä lyöty ja riemuissaan, kun näki katetun pöydän ja lahjat.
Kesäleirin aikana Vitalik kehittyi, ystävystyi muiden lasten kanssa ja tuli tasapainoisemmaksi. Loman jälkeen alkoi koulu ja samalla ongelmat. Vitalik suuttui opettajille eikä halunnut enää mennä kouluun. Häntä uhkasi erottaminen. Siinä tilanteessa Vitalikissa ilmeni uusia luonteenpiirteitä. Hän lupasi välttää konflikteja ja olla ahkera koulussa. Itse hän selitti asian niin, että arvostaa ”Kotia”, jossa asuu, ystäviään ja kasvattajia. Nyt hän yrittää kaikin voimin täyttää velvollisuutensa.
Vitalik kertoo itsestään:
”Päivää! Olen Vitalik, 12 vuotta, kuudennella luokalla. Tulin turvakotiin melkein vuosi sitten. Viihdyn täällä. Minulla on paljon ystäviä. Teemme usein retkiä, ne ovat mielenkiintoisia ja opettavaisia. Piirrämme ja käymme myös museoissa. Isoäitini käy usein katsomassa minua ja sanoo, että olen kovasti kehittynyt hyvään suuntaan.”
|
