|
|
 |
Päiväkeskuksen lahjakas Gleb
Päiväkeskuksen johtaja Nina Poljakova kertoo 11-vuotiaasta Gleb-pojasta:
” Gleb tuli meille juuri ennen koulun alkamista, 7-vuotiaana. Poika on suuresta perheestä, ja kaksi hänen siskoaan kuuluu myös meidän vakioväkeemme. Lapset toi keskukseen isä, jota kiinnosti savipajamme. Aluksi lapset osallistuivatkin vain savitöihin, mutta vähitellen he innostuivat myös muusta toiminnasta. Menneenä kesänä keskukseen ilmestyi vielä perheen 15- ja 7-vuotiaat pojat. Syyskuun 26. päivä kastettiin Glebin lisäksi kolme hänen sisarustaan Nikolskin kirkossa. Kasteen jälkeen vietimme iloista juhlaa keskuksessamme.
Kaikki oppiaineet sujuvat lahjakkaalta ja oppivaiselta Glebiltä oikein hyvin. Hän puuhailee mielellään savipajassa ja osallistuu antaumuksella näytelmäkerhoon. Piirustuksensa tai oikeammin musta-valkoisen grafiikkansa Gleb tekee eläessään eristyksessä. Hänellä on nimittäin äidin sanojen mukaan vaikea astma, jonka vuoksi keväisin siitepölyjen aikaan poika joutuu istumaan kotona suljettujen ikkunoiden takana. Pojalla on itsepintaista yskää ja nuhaa, silmät valuvat vettä ja hänellä on välillä korkea kuume.
Kanssakäyminen Glebin kanssa on vaikeaa: hän seurustelee mielellään vain sisarustensa kanssa ja välttelee ikätovereitaan. Gleb elää fantasiamaailmassa, joka on usein suorastaan pelottava. Hänellä on sellaisia piirustuksia kuten: ”Kulaus vapautta mielettömyyden maailmassa”, jossa musta lintu on piirretty mustan kaupungin yläpuolelle, ”Hatsinan ydinfysiikan instituutti”, jossa on musta rakennus mustien hirviöiden keskellä. Piirustukset ovat hyvin yksityiskohtaisia ja lähentelevät absurdia. Poika on selvästikin mielettömyydestä viehättynyt lahjakkuus, jolle äiti on unohtanut opettaa kaikkein yksinkertaisimmatkin taidot, kuten peseytymisen ja ruoan pureskelemisen ahmimisen sijasta.
Tänä syksynä olimme Glebin kanssa Moskovassa, jonne oli kutsuttu eri puolilta maata 19 piirustuskilpailun voittajaa.Näiden lasten joukossa meidän Glebimme oli kaikkein oudoin. Hän pelkäsi kuollakseen kanssakäymistä vieraiden ihmisten kanssa. Ainoa paikka, jossa hän oli yhtäkkiä välitön, oli lentokone; maapallon äärettömyys lumosi pojan ja hän julisti vilpittömästi, että meidän maamme on kaikkein kaunein ja suurin ja että hän rakastaa sitä. Tällainen on Gleb eikä vain hän, vaan kaikki muutkin perheen lapset ovat erikoisia ja tarvitsevat kipeästi apua!”
|
|
 |
|
|
