Nikitan muistoja

Turvakodissa on muutaman vuoden asunut Nikita. Pojan lapsuutta on varjostanut äidin huumeiden käyttö. Nikitan herkässä ja levottomassa olemuksessa on jotain hyvin koskettavaa:

”Olen Nikita, 11 vuotta, ja jo viidennellä luokalla koulussa. Turvakotiin tulin koulun alkua edeltävänä kesänä, kun olin vielä ihan pieni. Kasvattajat veivät minut ensimmäiselle luokalle. Muistan ensimmäiset vaikutelmani turvakodista: siellä oli paljon ihmisiä.

Meinasin ruveta itkemään, ja ihmiset alkoivat kiireesti viihdyttää minua näyttämällä kaikenlaista. Muistan, että Kostja näytti minulle ihmeellistä kelloa. Makuuhuoneen kaappi löi minut ällikällä: se oli niin valtava, että sinne olisi voinut piiloutua useampikin minun kokoiseni. Oikein pelästyin kaapin kokoa. Melkein heti turvakotiin asetuttuani minut vietiin Suomeen. Parhaiten muistan sieltä syntymäpäiväni, kun täytin 9 vuotta. Vieraita oli paljon, ja sain paljon lahjoja. Sellaista syntymäpäivää minulla ei ollut koskaan ollut. Suomesta muistan, että puin välillä päälleni kummallisia asuja. Kerran minulla oli palomiehen puku, kun teimme retken paloasemalle. Toisen kerran olin kelluntapuvussa pelastusveneessä. Olin niin pienikokoinen, ettei minulle löytynyt sopivaa pukua. Kompastelin valtavassa puvussa ja melkein putosin laidan yli. Muut lapset pysyivät kelluttaessa kuivina, mutta minun pukuuni pääsi vettä sisään ja olin tietysti ihan märkä.

Turvakodissa viihdyn hyvin, täällä on paljon leluja ja kaikki rakastavat minua. Tästä on tullut minun kotini. Tietysti minä teen välillä pahojanikin. Viime uutena vuotena otin vahingossa lattialta palavan paukun ja heitin sen koulun vessanpyttyyn, joka räjähti.  Stepan-sedän kanssa ostimme tietysti uuden pytyn, ja putkimies on sen jo asentanut. Nyt minut tuntee koko koulu, vaikkei minulla kyllä ole mitään syytä ylpeillä ja itsekin pelästyin. Suomen lisäksi minulla on muistoja jokiretkiltä ja Altailta. Siellä olimme viime kesänä.  Kaikki oli kuin sadussa, järvikin niin puhdas, että pohjan kivet näkyivät. Vesi   oli kauhean kylmää. Uidessa minulla alkoivat muutamassa minuutissa hampaat kalista ja tärisin kuin haavanlehti. Altailla tein myös elokuvaa ja Katja-täti paistoi maukkaita piirakoita. Tunnen usein unissani niiden tuoksun. Sellaisia metsämarjapiirakoita meillä ei tehdä.

Muutamalla sanalla sanoen turvakoti merkitsee minulle omaa joukkuetta, retkiä, museoita, opiskelua, työtä (joka ei tee työtä, ei syökään), valokuvausta, juhlia, ystäviä, tietoa, tyttöjä ja tapaamisia portilla.”