Ljosha, Nikita  ja Sveta

Otteita Pietarin katulapsityön huhtikuun lähettäjäpiirikirjeestä:

Turvakodin työntekijät kertovat Ljoshasta:

15-vuotias Ljosha

Ljosha ja hänen pikkuveljensä Jura asuvat meillä jo viidettä vuotta. Muistamme, kuinka sulkeutunut Ljosha oli aikaisemmin. Meillä viettämiensä vuosien aikana hän on käynyt läpi monta vaihetta: hän on ollut välillä juro, toisinaan hellä ja ystävällinen, joskus ärtyisä ja sitten taas aivan vastustamaton. Koulumenestyskin on vaihdellut, ja kouluun menoa sekä kotitehtävien tekemistä on joskus jouduttu tiukasti valvomaan. Nyt hän on parantanut tapansa ja tekee parhaansa koulussa. Ljosha on tullut siihen ikään, jossa tytöt kiinnostavat, muttei hän silti unohda muitakaan asioita. Poikaan voi luottaa kaikessa, hän ymmärtää hyvin tekniikan päälle, mutta on myös hyvä piirtäjä, osaa korjata huonekaluja ja laittaa ruokaa. Suuressa perheessämme Ljosha ei ole itsestään selvä johtaja, mutta kaikki pojat tottelevat häntä ja kääntyvät hänen puoleensa apua tarvitessaan. Ljosha viihtyy turvakodissa, ja siitä on tullut hänelle toinen koti. Uskomme, että hän saa elää onnellista elämää myös jatkossa.

22-vuotias Nikita

Tukiasuntolan työntekijät kertovat Nikitasta:

Nikita syntyi ja vietti lapsuutensa kaukana Altailla. Vanhemmat kuolivat pojan ollessa aivan pieni. Äidin sisar haki huoltajuutta, ja Nikita muutti tädin luo asumaan. Kolmen vuoden kuluttua täti kuitenkin kuoli ja naapurista tuli pojan holhooja.

Naapurin oli vaikea kasvattaa vierasta lasta, ja Nikitan tultua kouluikään hän luopui huoltajuudesta ja poika lähetettiin lastenkotiin. Lastenkodissa ollessaan Nikita suoritti loppuun 11-vuotisen koulun. Koulun päätyttyä hänet lähetettiin Pietariin orpojen ammattikouluun, jossa hän opiskeli ahkerasti ja valmistui kolmessa vuodessa automekaanikoksi.

Koska Nikitalla ei ollut asuntoa, hänelle osoitettiin ammattikoulun jälkeen paikka valtion ylläpitämästä asuntolasta. Siellä hän sai kuitenkin asua vain yhden kuukauden, koska paikka on tarkoitettu pietarilaisille lapsille ja nuorille. Siksi meitä pyydettiin ottamaan Nikita tukiasuntolaan.

Alkuaikoina asuntolassa Nikita eristäytyi muista ja kulki aina kuulokkeet korvilla osoittaen siten haluttomuuttaan seurustella muiden kanssa. Nikita kuunteli yksinään musiikkia, ei päästänyt luokseen juuri ketään eikä jutellut muiden poikien kanssa.

Vähitellen Nikita sopeutui, alkoi jutella kaikkien kanssa ja hymyillä. Asuntolan kasvattajien avulla hän pääsi vartijaksi kauppakeskukseen. Nuorukaista autettiin oppimaan tavallisia elämisen taitoja kuten ostosten tekemistä ja ruoanlaittoa, sillä mitään sellaista Nikita ei osannut eikä ensin halunnutkaan oppia. Puolessa vuodessa hän omaksui kaikki perustaidot. Koska Nikita pitää erityisen paljon ruoanlaitosta, hän alkoi opiskella kokki-kondiittoriksi. Poika viihtyy koulussa ja kokkaa vapaa-aikana muille pojille, jotka pyytävät häneltä usein reseptejä.  Kokkiharjoittelua hän suorittaa suurissa ravintoloissa ja toivoo valmistuttuaan pääsevänsä johonkin niistä. Kun Nikita tänä vuonna saa opinnot päätökseen, hän aikoo vuokrata oman huoneen ja aloittaa itsenäisen elämän. 

24-vuotias Sveta ja perhe

Maaliskuussa kävimme tutustumassa uuteen perheeseen. Mielenkiintoiseksi vierailun teki se, että olin paria viikkoa aikaisemmin siivonnut arkistoja, ja papereita selatessani käteeni osui kertomus sisaruksista, joiden luona olimme käyneet vuoden 2001 keväällä. Mietin, mitähän heille mahtoi kuulua. Sisarukset: 13-vuotias Sergei ja 14-vuotias Sveta asuivat silloin kahdestaan. Lasten pahasti alkoholisoitunut äiti oli kuollut puoli vuotta aikaisemmin. Virallisesti lasten huoltajaksi oli merkitty äidin sisko, mutta lapset eivät olleet muuttaneet tämän luo. Tädillä oli alkoholiongelma eikä hän käytännössä huolehtinut lapsista. Asunnossa näytti siltä, että siellä ei oltu siivottu kuukausiin ja äidin tavaroita ja vaatteita oli kaikkialla aivan kuin äiti olisi vielä ollut elossa ja asuisi kodissa.

Svetasta ja Sergeistä tuli päiväkeskuksemme vakinaisia kävijöitä. Etenkin Sveta otti aktiivisesti osaa kaikkeen toimintaan. Lasten koulunkäynti oli aivan rempallaan, mutta keskuksen tuella kumpikin kunnostautui ja Sveta osoittautui lahjakkaaksi. 18-vuotiaana hän sai hyvin arvosanoin päätökseen 9-luokkaisen koulun. Svetaa kiinnosti työskentely keskuksen savipajassa ja hänestä oli tullut niin taitava, että hän pääsi työhön erääseen studioon keramiikkamaalariksi.

Nyt Sveta on naimisissa Olegin kanssa ja heillä on kolme alle kouluikäistä poikaa. Perheen taloudellinen tilanne on hyvin vaikea. Olegilla ei ole hyvää ammattia ja hän joutuu tavallisesti hankkimaan ansioita sekatyömiehenä. Hän ei kuitenkaan pysty tekemään raskasta ruumiillista työtä heikon terveytensä vuoksi. Viime joulukuusta asti Oleg on ollut ilman työtä ja rahat eivät riitä edes ruokaan, saati sitten vuokranmaksuun. Sveta ei ole työssä, vaan hoitaa lapsia kotona. Lasten terveys horjuu, ja Sveta on itse hyvin väsynyt. Perhe asuu yhteisasunnon yhdessä huoneessa. Kahdeksan perhettä jakaa yhteisen keittiön ja suihkua ei ole. Ainoa pesutila on keittiön pesuallas. Talo on hyvin vanha ja huonossa kunnossa.

Jälleen päiväkeskus on tullut Svetan avuksi. Keskuksesta perhe saa ruokaa ja Sveta kipeästi tarvitsemaansa tukea ja apua. Keskuksessa hän on oppinut tuntemaan Jumalan ja saanut hengellisen perustan elämälleen, mikä kantaa häntä. Yhdessä miehensä kanssa he ovat myös vieneet kaikki lapsensa kasteelle.

 ****

Liity Pietarin katulapsityön lähettäjäpiiriin ja saat ajankohtaista tietoa kuukausittain kirjeitse kotiisi.

Kansan Raamattuseuran Säätiö,

Pietarin katulapsityön lähettäjäpiiri

PL 48, 08101 LOHJA

puh. 0207 681 611