Bogdan

Päiväkeskuksen johtaja Nina Poljakova kertoo Bogdan-pojasta:

”Leirillä ollessamme luimme paljon joulutarinoita. Niiden joukossa oli Tshehovin kertomus orvosta Vanjasta, jonka vaari lähetti kaupunkiin suutarin oppipojaksi. Poika kirjoittaa joulun alla vaarille kirjettä, jossa kertoo kovasta elämästään ja kärsimistään loukkauksista ja vääryyksistä.

Mikä kosketti meidän Bogdania tässä kertomuksessa? Se kohta, jossa Vanja valittaa, että kauppa-apulaiset lähettävät hänet ostamaan vodkaa ja kurkkuja. Tällaista juuri on Bogdaninkin elämä, vaikka hänen kohdallaan vodkaa eivät juo vieraat kauppa-apulaiset vaan oma äiti ja mummo. Poikaa piestään kadonneiden käsineiden johdosta, häntä ei päästetä ulos, eikä hänen vierailleen avata ovea. Bogdanista on tullut pelokas poika, joka ei luota ihmisiin. Hän on sulkeutunut, äkkipikainen ja epävarma. Lisäksi hän on sairaalloinen: sekä munuaisissa että jaloissa on kehityshäiriö. Kun hän hiihtää, käynti on kuin luistimilla, kun jalat koko ajan menevät eri suuntiin. Samoin juostessaan hän tuntuu menevän samaan aikaan kaikkiin suuntiin. Bogdan kaipaa koko ajan huomiota: ”Katsokaa minua,  huomatkaa minut,  kysykää minulta jotakin…”Bogdan täytti leirillä ollessamme 10 vuotta. Hänen merkkipäivänsä kunniaksi katoimme juhlapöytään kaikenlaisia herkkuja. Poika oli onnellinen ja nautti saamastaan huomiosta.

Miksi halusin kertoa tästä pojasta? Halusin taas kerran muistuttaa meitä siitä, miten lapset tarvitsevat rakkautta, halaamista, kädestä kiinnipitämistä, ja heille pitää antaa loputtomasti anteeksi. Meidän tulee ottaa vastaan Jumalan rakkautta ja välittää sitä niin Bogdaneille kuin Vanjoillekin.”