17-vuotias Filip

Filip tuli turvakotiin 12 vuoden ikäisenä. Turvakodissa oli silloin jo puoli vuotta asunut hänen vanhempi veljensä Maksim.

- Veljeni kanssa olimme usein metroasemalla ja sen vieressä olevalla urheiluhallilla, jossa ihmisten oli tapana juoda olutta ja muita juomia. Veljen kanssa koitettiin hankkia vähän rahaa keräämällä sieltä tyhjiä pulloja, Filip muistelee.

- Emme voineet pyytää rahaa äidiltä, kun hänellä oli niin pienet ansiot. Hän oli tuohon aikaan vielä siivoojana tehtaalla, mutta hän oli jo alkanut sairastella ja hänen pienetkin ansionsa vähitellen loppuivat. Maksimin kanssa saimme pulloista rahaa, josta osan annoimme äidille ja osalla ostimme ruokaa ja makeisia.

Turvakodissa Filip on ollut jo neljä vuotta.

- Elämä täällä on mielenkiintoista: teemme retkiä, lomalla on leirejä, aikuiset ovat mukavia, melkein kuin omaisia. Minusta on ihmeellistä, miten kaikki aikuiset osaavat työskennellä ja elää meidän kanssamme, pärjäävät hyvin ja kestävät meidän metkumme.

- Olen nykyään järjestelmällisempi enkä laiminlyö oppitunteja. Olen nyt viimeisellä luokalla ja aion lähteä opiskelemaan joko kokiksi tai rakennusalalle, Filip pohtii.

Maksim-veli muutti turvakodista tukiasuntolaamme ja sieltä nyt jo omaan asuntoon.

- Tapaamme usein, käymme kävelyllä tai hän tulee vierailulle turvakotiin.  Hän pitää minusta huolta, mutta emme myöskään unohda äitiä: käymme häntä katsomassa kotona, viemme ruokaa ja autamme kotitöissä. Viimeksi hänen syntymäpäivänään kesäkuussa veimme veljen kanssa äidin kahvilaan syömään herkkuja.

Viimeiseen kysymykseen: miten sinulle olisi käynyt, jos olisit turvakodin sijasta jäänyt asumaan kotiin, Filip vastaa: ” Olisin todennäköisesti joutunut kadulle.”