Katulasten tilanne Pietarissa
Sergei Rezanov, Pietarin Lastensuojelun Säätiön katutyöntekijä, kertoo katulasten tilanteesta ja työstään heidän parissa.
Katulapsista suurin osa on 16-23 -vuotiaita. Nämä lapset ovat yleensä asuneet jo pitkään kadulla yöpyen joko ullakoilla tai ystävien nurkissa ja hankkien elantonsa kerjäämällä, varastelulla, prostituutiolla ja satunnaisilla aputöillä. Suurin osa heistä on huumausaineiden käyttäjiä eivätkä he pysty tai halua muuttaa elämäntapaansa.
Kuitenkin katulasten joukossa on vielä niitä, jotka käyttävät vain alkoholia ja liuotinaineita (haistelevat esim. tolueenia), ja jotka haluavat pois kadulta.
Tehtävämme on auttaa kaikkia kadulla eläviä lapsia riippumatta siitä, kuinka toivottomalta heidän tilanteensa näyttää. Tätä tarkoitusta varten vierailemme toistuvasti niissä paikoissa, joissa katulapset tavallisesti käyvät: hyväntekeväisyysjärjestöjen ruokalat, metroasemien lähellä olevat kioskit, asunnot, joissa narkomaanit ja muut heitteillä olevat lapset kokoontuvat, katulapsille ja -nuorille tarkoitetut lääkintä- ja sosiaaliapupisteet. Keskustelemme katulasten kanssa ja tarjoamme apua (terveysneuvontaa, lääkkeitä, ruokaa ja vaatteita) sekä mahdollisuutta päästä turvakotiin tai vastaavaan. Jos lapsella on vähänkin halua muuttaa elämäänsä, teemme kaikkemme sopivan paikan järjestämiseksi. Jokainen katulapsi tietää, että hän voi mihin tahansa vuorokauden aikaan, missä tahansa säässä, talvella tai kesällä soittaa minulle ja pyytää apua ja kertoa ongelmistaan.
Erityisen vaikeaa on työskentely narkomaanien kanssa, koska heillä koko elämä pyörii vain yhden ajatuksen ympärillä: kuinka hankkia rahaa seuraavaan annokseen. Yleensä he suostuvat menemään huumevieroitukseen vasta, kun ovat erittäin huonossa kunnossa. Melkein kaikilla heillä on HIV-virus, C- ja B-hepatiitti, ja heidät on ensin saatava tutkimuksiin AIDS-keskukseen ja sen jälkeen johonkin infektio- tai huumesairaalaan tai kuntoutuskeskukseen.
Muutaman viime vuoden aikana Säätiön katupalvelun yhtenä tehtävänä on ollut järjestää vaikeissa perheolosuhteissa eläviä lapsia lastensuojelulaitoksiin. Yhä useammin saamme yhteydenottoja vaikeuksiin joutuneilta perheiltä (ongelmia esim. asuntoon, terveyteen tai talouteen liittyen) tai heidän sukulaisiltaan, naapureiltaan tai tuttaviltaan.
Syyskuussa onnistuimme saamaan paikan turvakodista, kuntoutuskeskuksesta tai muusta lastensuojelulaitoksesta kuudelle vaikeista perheolosuhteista tulevalle lapselle, joista viisi on tyttöjä.
Kristina
Syyskuussa Säätiön katupalveluun soitti iäkäs nainen ja pyysi auttamaan naapurinsa 15-vuotiasta lapsenlasta, Kristinaa. Paikan päällä kävi ilmi, että tyttö asui yhdessä isänsä, tämän avovaimon ja mummonsa kanssa. Isä juopotteli usein ja hakkasi tyttöä. Perhe eli keittiössä asuvan mummon eläkkeellä. Tytön äiti asui muualla eikä mitenkään osallistunut tytön kasvattamiseen ja ylläpitoon. Kristina oli alkanut kuljeskella kaduilla, ei mennyt enää kouluun ja oli usein yötä ystäviensä luona juopottelemassa. Tätä oli jatkunut jo melkein kaksi vuotta. Keskusteltuaan kanssani Kristina suostui menemään nuorille tarkoitettuun päihdekuntoutukseen ja jo seuraavana päivänä hän pääsi tutkimuksiin lastensairaalaan, jossa hänellä todettiin olevan keskivaikea alkoholiriippuvuus.
Kuntoutuskeskuksessa Kristina ystävystyi nopeasti muiden tyttöjen kanssa ja jatkoi koulunkäyntiä. Kaikki tuntui menevän hyvin, mutta sitten Kristina kahden ystävänsä kanssa ei palannutkaan keskukseen, josta heti soitettiin minulle. Vielä samana päivänä löysin kaikki kolme tyttöä asunnosta, joka oli jo pitkään ollut päihderiippuvaisten nuorten kokoontumispaikkana. Tytöt kertoivat viihtyvänsä kuntoutuskeskuksessa, mutta he olivat halunneet päästä katselemaan öistä kaupunkia. Onneksi kuntoutuskeskuksessa suhtauduttiin tilanteeseen ymmärtäväisesti, ja Kristina ja hänen ystävänsä otettiin sinne takaisin. Tällaisia alkuaikojen retkahduksia tapahtuu monille nuorille.
* * * * * *
Valtion ja yksityisen sektorin organisaatiot pyytävät usein Säätiömme sosiaalipalvelun apua lasten sijoittamisessa sekä lastensuojelulaitoksista lähteneiden lasten etsimisessä. Annamme tietoja paikoista, joista jonkun heitteille joutuneen lapsen voi löytää ja mihin hänet pitäisi sijoittaa. Neuvoa kysyvät sekä miliisi että huoltoviranomaiset, katulasten parissa toimivat valtion viranomaiset, turvakodit ja kuntoutuskeskukset ym.
Kahtena päivänä viikossa sosiaalipalvelumme antaa puhelinneuvontaa yksityisille ihmisille ja järjestöille. Neuvonnan palveluja käyttävät kriisiperheet, huolestuneet naapurit ja tuttavat, eri organisaatioiden työntekijät ja itse lapset. Soittajilla on erilaisia ongelmia: tarvitaan materiaalista apua, neuvoja asunto- tai oikeudellisissa kysymyksissä tai jonkun lapsen sijoittamisessa
Usein joudutaan hankkimaan erilaisia dokumentteja (lähetteitä, henkilöllisyys- ja syntymätodistuksia jne.), käymään lastensuojeluviranomaisten luona, poliklinikoilla, oppilaitoksissa, työvoimatoimistoissa, asuntovirastoissa, juristien ja kutsuntaviranomaisten puheilla, oikeusistuimissa sekä itse lasten ja perheiden luona.
Sergei Rezanov
|